Jalon tarina

Oletko koskaan ihmetellyt, miksi laadukkaiden, itselle sopivien ja vastuullisten vaatteiden löytäminen on niin hankalaa? Vastauksen etsiminen vei minut mennessään uudelle alalle ja Jalon yrittäjäksi. Jalon kautta voin tehdä arvojensa ja tyylinsä mukaisten luottovaatteiden hankinnasta asiakkailleni juuri niin helppoa ja ihanaa kuin sen mielestäni kuuluisikin olla.

Ihanaa, että olet täällä! Tämä on Jalon tarina.

Havahtuminen

Työn ja elämän merkitys. Luonnon, ihmisten ja eläinten hyvinvointi. Vastuullinen ja kestävä elämäntapa. Omatunto. Oma tyyli. Halu muuttaa asioita paremmaksi. Asioita, joita vajaa kolmekymppisen tuoreen äidin päässä liikkui.


Olin harrastanut ratsastusta koko lapsuuteni ja kun yhdeksännellä luokalla piti päättää tuleva opiskelupaikka, teini-iän kapinallisuus ja kokeilunhalu saivat valitsemaan lukion sijaan hevosoppilaitoksen. Kun kolme vuotta myöhemmin hieman ennen valmistumistani tajusin, ettei minulla ollut rahkeita siihen, mistä hevosten parissa unelmoin, piti keksiä jokin uusi ammatti. Ajauduin kaupalliselle alalle.


Työskentelin 8 vuotta hiuskosmetiikan maahantuonnissa myyntitehtävissä. Opiskelin tradenomiksi ja viihdyin työssäni. En suoranaisesti koskaan ajatellut vaihtavani alaa, vaikka en kokenutkaan mitään sen suurempaa merkitystä työlleni. Kun joskus kysyttiin, mitä haluan tehdä tulevaisuudessa tai miksi teen työtäni, en oikeastaan osannut vastata. En kai ollut edes ajatellut koko asiaa.

Tavaroita, joilla on tarina

Rakastin vanhoja taloja ja olin haaveillut omasta vanhasta talosta lapsuudesta asti. Omaa vanhaa taloa etsiessämme aloin sisustamaan kotiamme vanhoilla huonekaluilla. Huomasin rakastavani ja arvostavani tavaroita, joilla oli tarina. Keräämäni vanhat huonekalut ja esineet ovat säilyneet elämässämme pitkään ja niiden tarina saa jatkua vielä pitkään. Aidot materiaalit, käsityö ja perinteiset valmistusmenetelmät tekevät vaikutuksen.


Havahduin vaateteollisuuden ongelmiin ensimmäisen kerran kuullessani Rana Plazan tehdasrakennuksen romahtamisesta ja yli tuhannen vaatetehtaan työntekijän kuolemasta, sekä tuhansien loukkaantumisesta vuonna 2013. Olin sitä ennen harrastanut shoppailua. Vaatteiden menetettyään hohdokkuutensa muutamien käyttökertojen jälkeen vein ne kirpputorille ja ostin uusia tilalle. En ollut edes ajatellut, missä vaatteet on valmistettu, minkälaisissa oloissa, kuka ja miten. Puhumattakaan siitä, mitä materiaalien ajattelematon käyttö tekee ympäristölle.


Kun tuon jälkeen aloin ymmärtämään vaateteollisuuden luonteen, käytin paljon aikaa parempien vaihtoehtojen etsimiseen. Sellaisia ei vain tuntunut löytyvän. Vaatteen tai vaatemerkin hinta tai mikään muukaan seikka ei tuntunut takaavan, että tuote on vastuullisesti valmistettu. Harvoja kotimaisia yrityksiä lukuun ottamatta oli mahdotonta saada selvää tuotteiden alkuperästä, tuotannon eettisyydestä ja vastuullisuudesta. Löytämäni vastuulliset ja kotimaiset merkit eivät puolestaan usein kohdanneet oman tyylini kanssa.


Aloin pohtimaan, mikä saisi minut rakastamaan, käyttämään ja huoltamaan hankkimiani vaatteita enemmän ja pidempään. Ymmärsin, että aivan kuten vanhojen talojen ja tavaroidenkin kohdalla, tarina tekee vaikutuksen myös vaatteissa ja tekstiileissä. Tarina luo merkityksellisyyttä.

 

Unelma käsillä tekemisestä

Muistin haaveilleeni vaatetusalasta ammattina jo yläasteikäisenä. Olin piirtänyt vaatteita ja puhunut haaveestani varovaisesti vanhemmilleni. En kuitenkaan saanut kotoa kaipaamaani tukea ja kannustusta, enkä tuntenut vaatetusalalta ketään, joten en uskaltanut suhtautua haaveeseen vakavasti. Hevosoppilaitos oli harrastuksen kautta tuttu ja turvallinen valinta ja samalla keino kapinoida.


Mieheni suvussa on paljon yrittäjiä ja käsityöläisiä, mieheni mukaan lukien. Heidän tahtonsa tehdä asioita omalla tavallaan ja usko itseensä on ihailtavaa. Vaikka yrittäjiä on ollut meidänkin perheessä, niin kotona yrittäjyydestä puhuttiin kuitenkin enemmänkin vastuuna ja epävarmuutena, kuin mahdollisuutena tehdä asioita omalla tavalla tai menestyä. 


Olin kuitenkin haaveillut yrittäjyydestä nuoresta asti. Hevostalliyrittäjä, vaatekauppa, eläintarvikeliike, kukkakauppa… Ideoita ja vaihtoehtoja tuli ja meni. Halu puuttua epäkohtiin ja tarjota parempia ratkaisuja oli vahvasti läsnä. Olin koko aikuisikäni myös halunnut tehdä enemmän asioita käsillä. Käsillä tekeminen ja luominen oli ihanaa, mutta siihen ei ollut tuntunut löytyvän aikaa.


Ompelukoneeseen olin koskenut viimeksi yläasteella.

 

Hyppy tuntemattomaan

Alkoi kiinnostamaan, miten valmistaa istuvia ja laadukkaita, oman tyylisiäni vaatteita. Kaavakirjat, -lehdet ja harrastekurssit eivät vastanneet tyyliini, enkä halunnut ommella mitään, mikä ei tuntunut 100% omalta. Kokemattomana aloittelijana tuntui myös vaikealta löytää laadukkaita ja kaiken lisäksi vastuullisia kankaita. Tämä päättyi siihen, että hain opintovapaata ja lähdin opiskelemaan kaavoitusta ja ompelua. Tuossa vaiheessa olin kuitenkin vielä varma, että käsityöt pysyy harrastuksena. Halusin oppia valmistamaan kauniita ja arvojeni mukaisia vaatteita lähinnä itselleni.


Olin opiskeluaikana työharjoittelussa useissa vaatetusalan yrityksissä. Teattereiden puvustoissa, kotimaisilla suunnittelijoilla ja vaatemerkeillä, korjausompelimossa, hääpukuliikkeessä ja kangaskaupassa. Halusin tietää alasta mahdollisimman paljon.


Sain toisen lapsen ja vaihdoin opintovapaalta vanhempainvapaalle ja takaisin opintovapaalle. Työpaikallani oli tapahtunut tuona aikana fuusioituminen, jonka seurauksena minulla ei ollut enää työpaikkaa, kun olin saanut artesaaniopinnot päätökseen. Päätin jatkaa opiskeluja vaatetusalalla ja katsoa mihin se johtaa.


Opintojen aikaan tuli korona. Olin tehnyt työharjoittelun ja joitakin projekteja kotimaiselle muotisuunnittelijalle, jossa valmistimme asuja artisteille ja esiintyjille, linnanjuhliin ja muihin upeisiin tilaisuuksiin. Tapahtumat peruttiin. Opiskelut siirtyivät etäopinnoiksi. En malttanut jäädä odottelemaan, mitä seuraavaksi tapahtuisi ja kuinka kauan tilanne jatkuisi.

 

Jalo sai alkunsa

Jalo on perustettu keväällä 2020. Vaikka ajatus Jalosta oli muhinut päässäni jo pitkään, kaikki tapahtui ja muovautui lopulta aika nopeasti. Jalon oli aluksi tarkoitus olla pellavaan ja muihin vastuullisiin luonnonmateriaaleihin keskittyvä ateljeeompelimo. Valmistin mallikappaleita lähinnä portfolioksi, josta asiakkaani voisivat ammentaa ideoita omaan pukeutumiseensa. Tuntui kuitenkin luontevalta nimetä mallikappaleet, hinnoitella ne ja lopulta huomasin, että minulla on käsissäni kokonainen mallisto. Se on kasvanut ja kehittynyt matkan varrella, mutta perustuu yhä hyvin pitkälti noihin alkuaikoina valmistamiini mallikappaleisiin. Koska asiakkaideni pukeutumisunelmien ja toiveiden toteuttaminen on edelleen kaiken lähtökohta, valmistan enemmän kuin mielelläni myös mittatilaustöitä ja kaikki malliston tuotteet ovat muokattavissa asiakkaiden omien mittojen ja toiveiden mukaan.


Jalo on näkemykseni vastuullisesta ja kestävästä pukeutumis- ja elämäntyylistä. Siinä yhdistyy laadukkaat ja ympäristöystävälliset materiaalit, kotimainen käsityö, kestävä muotoilu, asiakkaiden kuunteleminen ja huomioonottaminen, mukautuvuus, lämpö ja helposti lähestyttävyys. Valmistan tuotteita, joilla on tarina.


Toisen poikani ristiäisissä sanoin, että jos saan joskus kolmannen pojan, hänen nimekseen tulee Jalo. Jalo sopii perheeseemme, se on muodostelma perheeni nimikirjaimista ja viestii arvoista yritykseni taustalla. Jalon tuotteet on nimetty vanhasta maalaispihapiiristämme löytyvien kukkien ja kasvien mukaan, sillä rakastan kukkia.


Ihanaa, että luit tarinani ja olet löytänyt mukaan tälle matkalle!